Valkoiset pienet nurmikkomalikat - peltomalikka

Koittanut taas vähän malikoita opetella. Harmaat on oma lukunsa mutta vaaleat on myös oma vaikea rastinsa. Mielessäni jaan pienet valkoiset nurmikoilla kasvaviin ja metsissä kasvaviin. Seuraava jako on sitten tuoksu, osa kun on voimakastuoksuisia.

Suomalaisesta lajistosta on ilmeisesti epäselvyyttä ja taksonomia noin yleisemminkin kait vähän auki. Laji.fistä löytyy parikin nurmikoilta (esim. hautausmaat) raportoitua valkoista pientä malikkalajia. Itselleni melko lailla hämärä tuo lajijako.

Yksi näistä nurtsilajeista on peltomalikka, Clitocybe agrestis. Se nyt tuntuu ainakin olevan taksonomisesti vakaa laji. Biotooppi on siis kuivat nurmikot, siis juurikin esim hiekkamaalle perustetut vanhat hautausmaiden nurmikot. Laji.fissä lajista on vain kourallinen havaintoja elikkä ilmeisen huonosti tunnettu laji, tai ehkä jopa aidosti vähälukuinen.

Virtasalmen kirkon viereisellä hautausmaalla kasvaa parikin esiintymää peltomalikoita ja olen kuvannut näitä nyt kolmena vuotena. Habitus alkaa olla tuttu. Vähän kyllä ihmettelen kun lajista mainitaan että pitäisi olla kumariinin (eli aniksen) tuoksuinen. Virtsalmen peltomalikat eivät nimittäin tuoksu kumariinille, ainakaan selvästi. Kun olen tuota tuoksua yrittänyt joskus oikein revitellä esiin näistä niin olen puoliksi onnistunut kuvittelemaan pientä makeaa häivähdystä, mutta ei missään tapauksessa mitään selkeää tuoksua tyyliin anismalikka C. fragrans.

Näille peltomalikoille on ominaista “chalky margin” ja hyvin kevyt pinkki-buffi häivähdys muuten valkoisessa lakissa ja jalassa. Ovat myös jonkin verran kosteusmuuntuvia ja lakin valkoisuus on ihan omanlaistansa hohtavan pehmeää lajia. Laitan tähän nyt sikin sokin kuvakoosteen Virtasalmen hautausmaan peltomalikoista kolmelta eri vuodelta ja kahdesta eri esiintymästä.

2 Likes

Nuo Virtasalmen peltomalikat eivät tuoksu kumariinille vaikka kirjallisuuden mukaan tuoksua pitäisi olla. Tuoksuvia vaaleita pikkumalikoita on muutamia lajeja.

Anismalikka. C. fragrans, on yleinen ja voimakkaasti tuoksuva mutta on metsälaji. Sitä tapaa tyypillisesti kuusikoista ja usein hakkuutähteiltä jolloin se on tuoksuvana suht helppo tunnistaa. Samantapaista tuoksuvaa lajia tapaa kuitenkin myös lehtimetsistä, mutta ei tietääkseni nurmikoilta. Voi kyllä olla että lehtimetsissä kasvaa muita samantapaisia tuoksuvia lajeja.

Anikselta tuoksuu myös vihertuoksumalikka, C. odora, josta on olemassa valkoinen muoto mutta sekin on pääasiassa metsälaji ja myös rotevampi habitukseltaan.

Nummimalikka voi myös olla aika vaalea ja siitä kerrotaan kirjallisuudessa että tuoksu on aromaattinen. Tästä ei ole omakohtaisia kokemuksia. Lajia voi kuitenkin löytää myös avoimilta hiekkaisilta biotoopeilta eli kait sitten mahdollisesti myös hiekkapohjaisilta nurmikoilta? Se on kuitenkin pääosin metsälaji ja pääosin selkeästi pinkkisävyinen.

Pieni ja valkoinen on myös hentomalikka, C. candicans, eli nykyiseltä nimeltään hentokynsikäs, Leucocybe candicans, mutta sekin on metsälaji ja tuoksu ei ole anismaisen makea vaan muistuttaa muskattuja tomaatinlehtiä.

Näiden lisäksi löytyy vielä “myrkkymalikat” eli Clitocybe rivulosa/dealbata nimillä kulkeva laji/lajit joiden esiintyminen Suomessa ja taksonomia on kait vähän epäselvää. Itse en näitä tunne ja kuvastojen perusteella näistä piirtyy kovasti sekava kuva. Ruotsin artfakta ei tunne dealbataa lainkaan mutta rivulosaa löytyy läpi Ruotsin lähes tuhannen havainnon verran. Suomen listoilta taas dealbata löytyy parin havainnon kera mutta rivulosa ei puolestaan edes kuulu Suomen lajilistalle vaikka siitäkin on muutama havainto ilmoitettu. Tanskan listalta dealbata löytyy mutta vain muutaman havainnon kera ja yksi näistä on Lassoen ja kuvassa on huomattavan skrode malikka. Tanskan listalta löytyy myös rivulosa ja havaintoja lajista on siellä kirjattu 350 kipaletta. Tästä kun vetää vähän lankoja yhteen niin voisi ajatella rivulosan olevan myös Suomessa yleinen laji kun taas eteläistä dealbataa ei täällä olisi lainkaan. Suomen virallisen listan näkemys on kuitenkin aivan toinen, joten hyvin epäselvä juttu kokonaisuudessaan. Tätä tanskalaisten ja ruotsalaisten rivulosaa tavataan kuitenkin nimenomaan avoimilta ruohostoisilta biotoopeilta elikkä olisi sitten nimenomaan nurmikkolaji. Laji on hieman kookkaampi (medium-sized) ja tuoksu neutraali/hieman makeahko. Erityistuntomerkkinä mainitaan tuo monille malikkalajeille tyypillinen “splitting coating”. Läpisäteisyyttä ei lakissa tällä lajilla ole. Elikkä näillä nuoteilla lajia etsimään?

Nurmikoilta löytyy vielä yksi tuoksuva pieni ja siro valkoinen malikkalaji. Olen sitä kuvannut kolmena vuonna Malmin hautausmaalla. On siis siro, puhtaan valkoinen ja vaihtelevasti tuoksuva. Kertaalleen olen sen huomannut hajusta ennen näköhavaintoa, kertaalleen oli selkeä tuoksu ja kertaalleen tuoksua sai esiin vasta hieman houkuttelemalla. Hajukuvauksina eri kertoina ja parilla nenällä toffee, lakritsi ja hieman imelä. Siis makea muttei kuitenkaan mitenkään anismainen. Tosin jokainen haistaa tavallaan. Tämän olen nimennyt valkotuoksumalikaksi, Clitocybe albofragrans. On joka tapauksessa aika selkeä tyyppi habitukseltaan ja eroaa selvästi muista tuntemistani malikoista. Läpisäteisyyttä ei ole eikä “splitting coating”. Valkotuoksumalikasta löytyy laji.fistä vajaat 50 kirjausta, aika vaihtelevanoloisista itiöemistä.

Tässä nyt kuvia Malmin hautausmaan malikoista kolmelta vuodelta ja kahdesta eri esiintymästä

Tässä nyt koottuna omaa kokemustani näistä valkoisista nurmikkojen pikkumalikoista. Voi olla osin ihan puutaheinääkin joukossa. Toisenlaisia näkemyksiä taikka tästä puuttuvaa tietoa lukisi mielellään. Malikat kun on todella hankala ryhmä taksonomisesti ja erilaisia nimiä on pilvin pimein. Esim. Ruotsin artfakta taitaa listata jotain luokkaa 20 malikkalajia joita ei suomilajeiksi ole listattu. Valkotuoksumalikkakin on epäselvä laji. Kekki esim kirjoittaa oman havaintonsa yhteydessä valkotuoksumalikasta “Suvussa lajimääritykset epävarmoja”. Näistä ei siis mitään totuutta ole olemassa. Itse olen näitä alkanut laittamaan talteen kun luultavasti pikapuolin sekvensien hinnat tippuu reilusti ja sitten tähänkin ryhmään saadaan enemmän selvyyttä. Olishan se kiva sekvensoida esim 100 näytettä euro per sekvenssi…

Hyvää pohdintaa. Nostan tämä linkitetyn jutun esiin kun sekvenssikurssin yhteydessä peltomalikka nousi ikään kuin vahingossa esiin etsiessäni myrkkymalikkaa. Johtopäätös oli mutkia suoristaen, että Clitocybe rivulosa = Clitocybe agrestis = peltomalikka, ja joka on aivan eri laji kuin C. dealbata = myrkkymalikka.

Yksi kirjallisuudessa mainittu peltomalikan tuntomerkki on läpisäteisyys. Tämä tuntomerkki on kuitenkin sikäli hankala, että se ei suinkaan ole aina malikoilla näkyvissä, kuten esimerkiksi noissa linkitetyn ketjun sienissä ja parissa muussakin sekvensoidussa malikassa. Nyt viikonloppuna kuitenkin löytyi myös selvästi läpisäteisiä valkoisia malikoista (Sastamalasta Pirkanmaalta), ja oletan että nämä nyt ovat myös peltomalikoita. Tämä on tuttu esiintymä eivätkä tällä paikalla kasvavat valkeahkot malikat ollenkaan aina ole läpisäteisiä. En tällä kertaa raatsi kuitenkaan sekvensoiduttaa näitä, vaikka toki kiinnostaisikin.

Kekin sanoin “. Ongelma on se, että emme tiedä, millä
nimellä kutsua mitäkin lajia. Ehkä tämä 10 vuoden kuluessa hieman
selviää…”

Selviää varmaan ainakin hieman sitten kun sekvenssejä saa pari euroa per laaki. Nyt on vielä niin kallista että täytyy vain dokumentoida keräyksiä.