Nuo Virtasalmen peltomalikat eivät tuoksu kumariinille vaikka kirjallisuuden mukaan tuoksua pitäisi olla. Tuoksuvia vaaleita pikkumalikoita on muutamia lajeja.
Anismalikka. C. fragrans, on yleinen ja voimakkaasti tuoksuva mutta on metsälaji. Sitä tapaa tyypillisesti kuusikoista ja usein hakkuutähteiltä jolloin se on tuoksuvana suht helppo tunnistaa. Samantapaista tuoksuvaa lajia tapaa kuitenkin myös lehtimetsistä, mutta ei tietääkseni nurmikoilta. Voi kyllä olla että lehtimetsissä kasvaa muita samantapaisia tuoksuvia lajeja.
Anikselta tuoksuu myös vihertuoksumalikka, C. odora, josta on olemassa valkoinen muoto mutta sekin on pääasiassa metsälaji ja myös rotevampi habitukseltaan.
Nummimalikka voi myös olla aika vaalea ja siitä kerrotaan kirjallisuudessa että tuoksu on aromaattinen. Tästä ei ole omakohtaisia kokemuksia. Lajia voi kuitenkin löytää myös avoimilta hiekkaisilta biotoopeilta eli kait sitten mahdollisesti myös hiekkapohjaisilta nurmikoilta? Se on kuitenkin pääosin metsälaji ja pääosin selkeästi pinkkisävyinen.
Pieni ja valkoinen on myös hentomalikka, C. candicans, eli nykyiseltä nimeltään hentokynsikäs, Leucocybe candicans, mutta sekin on metsälaji ja tuoksu ei ole anismaisen makea vaan muistuttaa muskattuja tomaatinlehtiä.
Näiden lisäksi löytyy vielä “myrkkymalikat” eli Clitocybe rivulosa/dealbata nimillä kulkeva laji/lajit joiden esiintyminen Suomessa ja taksonomia on kait vähän epäselvää. Itse en näitä tunne ja kuvastojen perusteella näistä piirtyy kovasti sekava kuva. Ruotsin artfakta ei tunne dealbataa lainkaan mutta rivulosaa löytyy läpi Ruotsin lähes tuhannen havainnon verran. Suomen listoilta taas dealbata löytyy parin havainnon kera mutta rivulosa ei puolestaan edes kuulu Suomen lajilistalle vaikka siitäkin on muutama havainto ilmoitettu. Tanskan listalta dealbata löytyy mutta vain muutaman havainnon kera ja yksi näistä on Lassoen ja kuvassa on huomattavan skrode malikka. Tanskan listalta löytyy myös rivulosa ja havaintoja lajista on siellä kirjattu 350 kipaletta. Tästä kun vetää vähän lankoja yhteen niin voisi ajatella rivulosan olevan myös Suomessa yleinen laji kun taas eteläistä dealbataa ei täällä olisi lainkaan. Suomen virallisen listan näkemys on kuitenkin aivan toinen, joten hyvin epäselvä juttu kokonaisuudessaan. Tätä tanskalaisten ja ruotsalaisten rivulosaa tavataan kuitenkin nimenomaan avoimilta ruohostoisilta biotoopeilta elikkä olisi sitten nimenomaan nurmikkolaji. Laji on hieman kookkaampi (medium-sized) ja tuoksu neutraali/hieman makeahko. Erityistuntomerkkinä mainitaan tuo monille malikkalajeille tyypillinen “splitting coating”. Läpisäteisyyttä ei lakissa tällä lajilla ole. Elikkä näillä nuoteilla lajia etsimään?
Nurmikoilta löytyy vielä yksi tuoksuva pieni ja siro valkoinen malikkalaji. Olen sitä kuvannut kolmena vuonna Malmin hautausmaalla. On siis siro, puhtaan valkoinen ja vaihtelevasti tuoksuva. Kertaalleen olen sen huomannut hajusta ennen näköhavaintoa, kertaalleen oli selkeä tuoksu ja kertaalleen tuoksua sai esiin vasta hieman houkuttelemalla. Hajukuvauksina eri kertoina ja parilla nenällä toffee, lakritsi ja hieman imelä. Siis makea muttei kuitenkaan mitenkään anismainen. Tosin jokainen haistaa tavallaan. Tämän olen nimennyt valkotuoksumalikaksi, Clitocybe albofragrans. On joka tapauksessa aika selkeä tyyppi habitukseltaan ja eroaa selvästi muista tuntemistani malikoista. Läpisäteisyyttä ei ole eikä “splitting coating”. Valkotuoksumalikasta löytyy laji.fistä vajaat 50 kirjausta, aika vaihtelevanoloisista itiöemistä.
Tässä nyt kuvia Malmin hautausmaan malikoista kolmelta vuodelta ja kahdesta eri esiintymästä
Tässä nyt koottuna omaa kokemustani näistä valkoisista nurmikkojen pikkumalikoista. Voi olla osin ihan puutaheinääkin joukossa. Toisenlaisia näkemyksiä taikka tästä puuttuvaa tietoa lukisi mielellään. Malikat kun on todella hankala ryhmä taksonomisesti ja erilaisia nimiä on pilvin pimein. Esim. Ruotsin artfakta taitaa listata jotain luokkaa 20 malikkalajia joita ei suomilajeiksi ole listattu. Valkotuoksumalikkakin on epäselvä laji. Kekki esim kirjoittaa oman havaintonsa yhteydessä valkotuoksumalikasta “Suvussa lajimääritykset epävarmoja”. Näistä ei siis mitään totuutta ole olemassa. Itse olen näitä alkanut laittamaan talteen kun luultavasti pikapuolin sekvensien hinnat tippuu reilusti ja sitten tähänkin ryhmään saadaan enemmän selvyyttä. Olishan se kiva sekvensoida esim 100 näytettä euro per sekvenssi…
